Tulossa 2019!

Kun painuvi päät -dokumenttielokuva

Katso traileri täältä:


Kun painuvi päät -dokumenttielokuva kertoo Suomen vuoden 1918 sodasta. Tällä sodalla on monta nimeä – sisällissota, vapaussota, kansalaissota, veljessota, punakapina. Suomalaiset eivät vieläkään ole yhtä mieltä sodan nimestä.

Dokumentissa seurataan Lapualta, Etelä-Pohjanmaalta lähtevää Matti ”Ukko” Laurilan eteläpohjalaisjoukkoa, joka asettuu Vilppulaan, punaisten joukkojen eteen. Siihen punakaartilaisten hyökkäys pysähtyy. Sen jälkeen lapualaiset kohtaavat venäläiset Ruoveden Pekkalan taistelussa ja punaiset Länkipohjan sekä Oriveden taisteluissa. Koittaa Tampereen piiritys ja verinen sota kaupungin hallinnasta.


Lapuan lumiaura


Lapuan lumiaura lempinimi tuli Laurilan lapualaisjoukoille. Matti "Ukko" Laurila (kuvassa keskellä) vei joukkonsa Hämeeseen pysäyttämään punaisten ja heitä auttavien venäläisten hyökkäyksen. Tässä vaiheessa hänellä oli mukanaan poikansa Ilmari Laurila (kuvassa oikealla). Myöhemmin Tampereen valtauksen aikoihin, lapualaisten 1. komppanianpäällikkönä toimi nuorempi Matti Laurila (kuvassa vasemmalla). Lapualaisten rinnalla taisteli Jämsästä asti Jyväskylästä koottu komppania.

Tampere


Tampereella käytiin sisällissodan ratkaisevin taistelu. Se muodostui erittäin raskaaksi ja tappioita aiheuttavaksi molemmille taisteleville osapuolille, punaisille ja valkoisille. Kuvassa näkymä Hämeensillalta Tampereen taistelujen jälkeen.

Lapualaiset taistelivat Tampereen kaduilla muun valkoisen armeijan rinnalla. Punaiset puolustauttuivat sitkeästi. Vasta 3.4.1918 alkanut hyökkäys alkoi tuottamaan tulosta. Tampereen punaiset antautuivat 6.4.1918.

TULOSSA!

Kun painuvi päät -kuvaukset

Alla näet valokuvina elokuvamme kuvausten edistymisen. Kuvaukset jatkuvat heinäkuuhun 2018.

Emeritusprofessori Heikki Ylikankaan haastattelu 29.3.2017

Heikki Ylikankaan kanssa tehtiin haastattelu dokumenttiin 29.3.2017 Helsingissä.



fil.toht. Vesa Määtän haastattelu 26.4.2017

Vesa Määtän kanssa tehtiin haastattelu dokumenttiin 26.4.2017 Helsingissä.



Kuvaukset taistelumaastossa Vilppulassa 26.1.2018

26.1.2018 jatkoimme kuvauksilla Vilppulassa ja tarkemmin ottaen Vilppulankosken alueella. Tänne lapualaiset ryhmittyivät helmikuussa 1918. Haastateltavana meillä oli Tauno Mäkelä Vilppulasta.

Tauno Mäkelä kertoo Vilppulan vaiheista dokumentissamme.




Tätä ratasuoraa pitkin punaisten panssarijuna yritti hyökätä joka aamu. Valkoisten tykistö kuitenkin työnsi junan aina takaisin. Punaiset aloittivat hyökkäyksen kello 8.00 ja lopettivat kello 16.00. He tulivat kuin töihin ja lopettivat kahdeksan tunnin päästä.




Vilppulankoski. Tämän joen jäät laitettiin liikkeelle Mäntästä käsin talvella 1918. Valkoiset mudostivat joen pohjoispuolelle asemat. Punaisten ja venäläisten oli vaikea tulla joen yli eteläpuolelta pohjoispuolelle, koska heidän olisi pitänyt tulla siltaa pitkin, joita vahvasti puolustettiin valkoisten toimesta. Tämä teko osoittautua oikeaksi taktiikaksi. Punaisten hyökkäys pysähtyi Vilppulaan.




Kuvaukset taistelumaastossa Ruovedellä 2.2.2018

Kuvaukset jatkuivat 2.2.2018 Ruovedellä, Pekkalan kartanossa. Täällä lapualaiset ja muut valkoiset kohtasivat venäläisten matruusien (kuolemanpataljoona) hyökkäyksen. Matruusien mukana hyökkäsi myös punaisia. Haastateltavana meillä oli kartanon isäntä Marcus Hackman.
Marcus Hackman kertoo sodan taisteluista kartanon lähistöllä.


Pekkalan kartanon ympäristö oli useamman viikon ajan keskellä valkoisten ja punaisten rintamaa.


Venäläiset matruusit ja punaiset hyökkäsivät tämän aukean yli lapualaisia vastaan.


Kuvaukset taistelumaastossa Länkipohjassa 9.2.2018

9.2.2018 kuvaukset jatkuivat Länkipohjan taistelukentällä. Täällä lapualaiset kävivät vaikeat taistelut punaisia vastaan 16.3.1918. Länkipohjan taistelusta sanotaan, että armoa ei pyydetty, eikä myöskään annettu. Taistelun jälkeen käytiin verinen jälkiselvittely, jota käsittelemme myös dokumentissa.

Jorma Sirkkala



Kaarlo Ouni



Tätä mäkeä lapualaiset nousivat Länkipohjan taistelussa.


Matti "Ukko" Laurilan muistolaatta Länkipohjan taistelukentällä.



Kuvaukset taistelumaastossa Orivedellä 16.2.2018

Oriveden Holmanmäellä lapualaiset joutuivat punaisen tykkitulen alle.
Holmanmäen juurella Raimo Tonttila kertoo, kuinka Vihtori Kosola ja muut lapualaiset yrittivät pelastaa tykkejään punaisten tulen alla.

Holmanmäki


Oriveden asemanseudulla käytiin taisteluja, joissa punaiset onnistuivat estämään valkoisia pääsemästä eteenpäin. Valkoiset vetäytyivät, mutta kun he lopulta yrittivät saada asemanseudun uudelleen haltuunsa, olivat punaiset jo vetäytyneet Orivedeltä.


Kuvaukset Lapualla 2.3.2018

2.3.2018 kuvasimme Lapualla.

1918 lapualaiset sankarivainajat haudattiin tähän. Taustalla Lapuan tuomiokirkko.


Tykit seisovat vartiossa Lapuan hautausmaalla.


Täältä Karhumäen kristillisestä opistosta lähti joukkue sotimaan Lapuan joukkojen mukaan. Karhumäen poikia johti opiston silloinen johtaja Väinö Malmivaara.

Taistelujen äänet kantoivat Tampereelta saakka Lapualle. Lapualla luultiin aluksi, että oli tullut harvinainen talviukkonen.


Lapualaisten joukoissa oli talollisia, renkejä ja työmiehiä. Lapualaisten joukoilla oli itse asiasssa varusteet yhtä huonossa kunnossa kuin punaisillakin. Usein pohjalaisen suojeluskuntajoukon erotti punaisista vain siitä, että heillä oli valkoiset käsivarsinauhat.



Kuvaukset Tampereella 11. - 13.3.2018

Kun painuvi päät -elokuvan kuvaukset huipentuivat Tampereella, kun kuvasimme siellä 11. - 13.3.2018.

Tänne Tampereelle elokuvamme lapualaisjoukko lopulta hyökkäsi. Lapualaiset koukkasivat Lempäälään ja lähestyivät Tamperetta etelästä päin.

26.3. käytiin lapualaisten kannalta verinen taistelu Viinikan kaupunginosassa.

Tätä jäätä pitkin lapualaiset lähtivät ensimmäiseen hyökkäykseen 26.3.1918 kohti Tamperetta ja Viinikkaa. Järven toisella puolelle on Hatanpää. Kauempana näkyy Tampereen siluetti.

Tänne Hatanpään kartanon tai paremminkin sairaalan pihaan lapualaiset saapuivat Rantaperkiöstä. Nuorempi Matti Laurila kysyi sairaalan väeltä ja potilailta: "Oletteko pysyneet uskossanne vahvoina?" Lapualaisten uhkaava läsnäolo ja itse kysymys oli saanut aikaan ihme parantumisia. Pian oli kaikilla potilailla ollut valkoiset liinat käsivarsissaan ja Jääkärien marssia oli esitetty sairaalan portailla. Potilaiden joukossa oli ollut suuri joukko punaisia, mutta myös valkoisia. Esimerkiksi Suinulan verilöylystä selvinneitä suojeluskuntalaisia.

Hatanpään sairaalasta lapualaiset jatkoivat suunnilleen näiltä kulmilta Tampere Helsinki radan yli Viinikkaan.

Tätä tietä pitkin lapualaiset etenivät Viinikan kaupunginosassa kohti Tamperetta.
Narvanraitin ja Nekalantien kulmauksessa lapualaiset menettivät taas rakastetun johtajansa, tällä kertaa Paavo Sarparannan.
Narvanraitin ja Nekalantien kulmaus. Tänne lapualaisten hyökkäys pysähtyi punaisten kovassa tulessa. Tappiot olivat kovat. Ratsumestari Wilkman antoi Laurilalle luvan perääntyä, mutta Laurila totesi, että on odotettava pimeää, ennen kuin se onnistuu. Lapulaiset kaivautuivat kivijalkojen juureen odottamaan. Kaupunginosa paloi. Pimeän tultua lapualaiset vetäytyivät. He tekivät kivääreistä alustoja haavoittuneille.
28.3.1918 valkoiset yrittivät uudelleen. Tällä kertaa pääsuuntana oli Kalevankangas, jossa kaatui suuret määrät valkoisia joukkoja. Silloin taisteluja käytiin myös Kalevankankaan hautausmaalla.

3.4.1918 lapualaiset osallistuivat taas hyökkäykseen. Tämä tunnettu maamerkki, Tampereen Ortodoksikirkko oli lapualaisten kohde hyökkäyksessä. Tämäkin taistelu oli vaikea ja uhreja vaativa.


Markku Rauhalahti kertoo Tampereen taisteluista.
Lapualaiset etenivät Tampereella suurinpiirtein näillä paikoilla kohti neulapatoa. He kävivät katu ja talo kerrallaan läpi edetessään kohti määränpäätä, Tampereen keskustaa.
Tästä nykyisestä padosta hieman oikealle sijaitsi vanha neulapato, jota pitkin lapualaiset ja keskisuomalaiset juoksivat kosken toiselle puolelle.
Neulapadon ylityksestä ei meninannut tulla mitään, koska Hämeensillan ja Tampereen teatterin suunnasta punaiset tulittivat konekivääreillä padon ylittäjiä. Ylitys onnistui vasta, kun nämä tulipesäkkeet oli tehty vaarattomiksi.
Viimeisiä taisteluja Tampereella käytiin tämän raatihuoneen ympäristössä. Talon punaiset puolustajat antautuivat taistelujen päätteeksi. Tänne keskustorille noin 11 000 punavankia koottiin Tampereen taistelujen jälkeen.
Tampereen raatihuoneen punaiset puolustajat antautuivat vasta, kun uhattiin ampua rakennusta tykillä.
Täällä Pispalassa viimeisimmät punaiset antautuivat. Kuitenkin Tampereen viimeiset antautumiset tapahtuivat kuitenkin Epilässä. Etualalla on punaisten taistelijoiden kunniaksi pystytetty muistomerkki Pispalassa.

Aimo Minkkinen kertoo tamperelaisten ja punakaartilaisten tunnoista taistelujen aikaan.


Täällä Tampereen teknillisellä opistolla toimi Tampereen punaisten puolustuksen esikunta.

Tampereen tuomiokirkko, joka tunnettiin 1918 Johanneksen kirkkona. Tämän kirkon vahvojen kiviseinien suojiin tamperelaiset siviilit pakenivat taistelujen vaaroja.

Tänä päivänäkin tamperelaisten rakennusten seinissä voi havaita sisällissodan jälkiä.
Täällä Pyynikin metsissä, lähellä näkötornia, lapualaiset etenevät ketjussa ja kuulevat Tampereen punaisten antautuneen. Taistelut olivat tältä osin päättyneet.


Tämän rakennuksen seinää vasten ammuttiin useita punavankeja Tampereen antautumisen jälkeen.


Karjalanpuisto Kalevankankaalla. Näille paikoilla koottiin punavangit ja perustettiin vankileiri Tampereen taistelujen jälkeen. Vuoteen 1919 mennessä leirillä kuoli yli tuhat vankia. Vankieiriä voidaan pitää myös keskitysleirinä, koska sinne suljettiin myös siviilejä.



Kuvaukset Pohjanmaalla 27.3.2018

Kuvaukset jatkuivat taas. Tällä kertaa päivä alkoi Ylihärmässä, missä kuvasimme tammisunnuntaina 28.1.1918 Mannerheimin päämajana toimineen rakennuksen.

Tämä talo oli 27. - 28.1.2018 (tammisunnuntain) taistelutoimien hermokeskus, jonne Mannerheim sai raportteja eri puolilta Etelä-Pohjanmaata venäläisvaruskuntien valtauksista.


Vaasa toimi sisällissodan ajan Suomen pääkaupunkina.


Maaherrantalo Vaasassa. Vuonna 1918 kokoontui talossa teollisuuskoulun tiloissa Suomen senaatti eli ”Vaasan hallitus”. Samaan aikaan oli myös ylipäällikkö kenraali Carl Gustaf Emil Mannerheimin johtaman hallitusjoukkojen päämaja sijoittuneena 1. ja 2. kerroksen tiloihin


Täällä Laihian Hulmilla alkoi vuoden 1918 sota vapaussotana. Hulmilla oli venäläinen varuskunta, jota Laihian suojeluskunta tuli valtaamaan 27.1.1918. Syntyi tulitaistelu, jossa viisi laihialaista menehtyi.

Tässä oli aikoinaan vanha kivisilta. Tämän kivisillan alle venäläiset ampuivat viisi laihialaista.

Kun painuvi päät -elokuvan tukija